Pitkästä aikaa uskomattoman hyvä olo. Niin rento ja rauhallinen olo, tuntuu ihan että olisin melkein onnellinen.

On tapahtunut niin paljon ihania asioita. Oltiin Tahkolla viime viikonloppu torstaista lähtien iskän naisystävän ja sen lasten kanssa. Iskä on joskus sanonut meille, että se juttu on vakavaa ja alan oikeesti jo uskomaan siihen. Meillä oli uskomattoman mukavaa, tuntui ihanalta olla yhdessä niitten ihmisten kanssa, ja vaikka aluksi ajatus puoliksi tuntemattomien ihmisten kanssa asumisesta, niin lyhyen ajan kuin yhden viikonlopun ajan, pelotti. Ensimmäisen illan jälkeen me tunnuimme kuitenkin jo perheeltä.

Olen pitkään kiertänyt ajatuksen, että minulla saattaisi kohta olla isovelipuoli, en olisikaan enää perheen vanhin. Pidin sitä viime viikonloppuun asti inhottavana ja pelottavana ja uhkaavana asiana, mutta en enää. Nyt se lähinnä houkuttelee. Tietysti menettäisin jotain esikoisen oikeuksia, tai lähinnä sen, että voisin määräillä nuorempia sisaruksiani vanhemman oikeudella. Mutta ehkä kestäisin. Saisin pomottaa niitä kuitenkin jokatoinen viikko äitillä asuessamme. Sitä paitsi tämä kyseinen poika ei edes asu enää kotona, vaikka siellä usein käykin, onhan hän vasta 17. Olisi vain mukavaa saada se perheeseen viikonlopun kokemusten perusteella.

Myös toinen vuotta nuorempi sisko olisi kiva lisä. Tyttö on todella mukava ja olemme jo nyt melko hyviä ystäviä. Olemmehan tunteneet jo muutaman kuukauden. Olemme asuneet samalla paikkakunnalla kauan, tietämättä toistemme olemassa olosta. Toisaalta kai helpompaa, ettei meillä ole mitään ennakkokäsityksiä toisistamme.

Viime aikoina tyttö ja äiti ovat olleet meillä yötä joka viikko, kun olemme olleet iskällä ja on ollut ihana herätä aamulla, kun on ihania ihmisiä talo täynnä. Ihanaa kuulla iskän talossa pitkästä aikaa aikuisen naisen hiustenlaittoa ja kahvin keittoa ja hyvän huomenen toivotuksia. Nämä asiat vain korostuivat Tahkolla.

Yhdessä elo oli todella upeaa. Aamulla oli aamupalaa valmiina, puuroa. Hassua miten se maistui hyvältä, vaikka en oikeasti edes puurosta välitä. Hyvä seura sai mieleni vielä paremmaksi ja aamut alkoivat ihanasti. Vietimme päivät tiivisti yhdessä aikaa viettämällä ja en voinut olla vertailematta tätä iskä ei olisi ikinä suostunut tekemään silloin kun ne oli äitin kanssa vielä yhdessä. Ja niitä asioita kyllä riitti. Emme ikinä pelanneet iltaisin lautapelejä tai mitään muuta vastaavaa. On hauskaa, kun iskän kanssa voi tehdä tuollaisia asioita, sittenkin.

Kaikkein ihaninta on kuulla se, kun menemme jonnekin, esimerkiksi messuille, jossa joskus kävimme, sekä kylpylään, että ostetaan perhelippu. Se tuntuu yhdistävän meidän yhtenäiseksi isoksi perheeksi ja ajatus on ihanasti mieltä lämmittävä. En jaksa odottaa siihen kunnes virallisesti olemme perhe.