Where is the passion when you need it the most?
[Daniel Powter - Bad day]

Multa puuttuu intohimo. Mä olen alkanut huomaamaan sen vähitellen. Kaikilla kavereilla on joku. Käsityöt, lukeminen, musiikki, tanssi, näytteleminen, uskonto, ruuanlaitto. Mitä tahansa. Ja mitä mulla on? Ei mitään.

Okei, kyllähän mä osaan tehdä kaikenlaista. Teen paljon käsitöitä, ja niistä tulee hyviä, luen paljon hyviä kirjoja, kuuntelen musiikkia ja lauleskelen silloin tällöin, harrastan satunnaisesti tanssia, en näyttele, olen hieman uskovainen ja tykkään kokata. Ja teen niitä asioita sen takia, että ne on ihan kivoja. En siis niin rakasta, paitsi ehkä lukemista, ja teen jotain muuta jos keksin parempaa tekemistä. Ja viime aikoina lukeminenkin on jäänyt niin vähälle, että sitä ei kai voi enää edes laskea.

En tiedä mihin mä mun passionin oon kadottanut. Ennen rakastin kaikkea.

Ah tätä kirjoittamisen ihanuutta!
Ihanaa tää karaoke, voisin laulaa vaikka koko ajan!
Voi miten ihania läksyjä!
Toi lenkkeily on niin upeeta!
Äkkiä kirjastoon, oon kohta saanu luettua noi 50 viimesintä lainaa!
Minkäs villapaidan tänään neuloisin?

Ja mitä nykyään?

Kunpa vaan saisin nukkua...

Ei, tää ehkä saattaa kuulostaa lievästi masentavalta, mutta mulla on oikeasti koko ajan ihan kivaa. Tasaisen varmaa, mukavan tuttua, tavallisen puuduttavaa, IHAN KIVAA. En tiedä mitä mun kannattaisi tehdä ja miksi. Nauran, kun löydän hauskaa tekemistä, mutta harvemmin enää hihittelen vielä nukkumaankin mennessä. Mun elämästä on tullut tylsää.

On mulla unelmia. Mun pää on täynnä mun täydellistä elämää, jonka ehkä joskus voisin elääkin. Harmi vaan, ettei nyt ehdi, kun niin väsyttää ja tulee paljon läksyä.

Onneksi on joulu tulossa.