Perjantai-ilta. Olen lähdössä viettämään ilta kavereiden kanssa ja haluttais ehkä ottaa muutama. Kaveriporukkaani kuuluu kuitenkin yksi absolutisti ja on jotenkin omituista ja ehkä aavistuksen noloakin juoda sen edessä. Mitä se oikein ajattelee? Miksei se juo? En kuitenkaan kehtaa kysyä. Se on vaan joku ihmeellinen alkoholin vihaaja. Miksiköhän se edes haluaa tulla mukaan? Varmaan vaan yrittää saada mut tuntemaan itteni hölmöks ja käännyttää mutkin absolutistiksi.

En tiedä muista, mutta voisin vannoa, että hyvin monen mun kaveriporukan tyypin päässä noi jutut liikkuu aina niinä päivinä, joina mä haluan viettää aikaa kavereideni kanssa tai joku on kutsunut mut bileisiin. Mä olen kummajainen. Täällä päin ei moni ei ole valinnut samaa tietä mun kanssa ja mua pidetään siitä syystä joskus jonakin moraalinvartijana tai tekopyhänä teeskentelijänä. Olenko mä sitä? Vai mikä mä oikeastaan olen?

Mielestäni mä olen niin kuin kaikki muut. Mulla on vain yksi eriävä mielipide. Tai ei. Ei se ole mielipide, se on elämäntapa, ikuinen tipaton tammikuu. Sen ei pitäisi olla iso juttu, ei mikään ihmeellinen. Enhän mäkään välttele karkkilakossa olevan kaverini seuraa.

Mä olen miettinyt paljon. Toisinaan mulla tulee pieni mielihalu koittaa, miksi kaikki hehkuttavat siitä. Kerran, turvallisimman kaveriporukkani bileissä mä olisin ollut valmis ottamaan, jos olisi tarjottu. Onneksi eräs ystäväni heti illan aluksi, minun vielä ollessa täysin tietämätön tulevasta mieliteostani, kysyi, olenko mä vieläkin absolutisti. Vastasin kyllä, ja ystäväni jättivät hienovaraisesti tarjoamatta minulle boolia ja antoivat vaihtoehtoista juomaa. Jälkeen päin olen miettinyt tätä paljon ja olen niin kiitollinen siitä, miten ne mua tukee. Mua on nimittäin yleensä erittäin helppo painostaa, ainakin sellaisten ihmisten, joita en kovin hyvin tunne.

Eniten mä olen miettinyt kysymystä miksi. Miksi alkoholia juodaan? En voi ymmärtää. Jos kysymys on seurustelujuomasta, saman voi korvata ihan millä tahansa alkoholittomalla versiolla. Jos kysymys on rentoutumisesta ja heittäytymisestä, on minun mielestäni jokin asia pielessä, jos sitä ei voi tehdä ilman päihteen vaikutusta. En vain ymmärrä.

Olen sanonut lähipiirilleni, että alan käyttää alkoholia heti, kun joku osaa perustella tarpeeksi hyvin, mitä hyötyä siitä on ja mitä sellaista siinä on, mitä ei voi muulla korvata. Perustelkaa tekin toki, jos haluatte vakuuttaa. En tosin ymmärrä, miksi esimerkiksi siskoni yrittää väkisin saada minut juomaan. Se väittää, etten uskalla.

Mä en vihaa alkoholia. Enkä todellakaan vihaa sen käyttäjiäkään. Mä en vaan ymmärrä. En halua tuomita muita, olen vain löytänyt oman tieni. Oman mielipiteeni, oman elämäntapani. Paheksun ehkä hieman hiljaisesti, mutta en ääneen, enkä todellakaan tuomitse. Mielestäni tämä alkoholikysymys on jokaisen oman ymmärryksen päätös, enkä voi mitään, jos toiset ymmärtävät mua enemmän. Oikeastaan, mä edes halua ymmärtää.