Kiitos todella paljon kommenteista!

Mun ikäkriisi on menossa pikkuhiljaa ohi. Kommentit, jotka aluksi suututtivat, ovat alkaneet vaikuttaa todella järkeviltä. Kiitos todella, siitä, että annatte mulle mahdollisuuden ymmärtää jostain jotain. Ihan todella.

Ajatus tosta neitsyydestä ja sen säilyttämisestä on todellakin alkanut nostaa jälleen päätään. Mitä väliä sillä on, jos joku muu on hölmö, nopea, nätimpi tai ehkä ajattelematon? Kyseessä on kuitenkin minä: hidas, varma, ihan fiksu ja ajattelevainen. Ei kukaan muu. Ja ei muiden tekemisillä ole mitään väliä.

(Kunpa tänä vuonna löytäisin itselleni poikaystävän.)

Ehkä mun pitäis alkaa nauttia mun viimeisistä 16-vuotis päivistä ihan tosissaan, eikä murehtia mitään 17-vuotiaasta. Mitä sitten, mistä mä lopulta voinkaan tietää onko just se 16 mun todellinen, ihana ikä. Enhän mä voi sitä tietää, kun en oo vielä elänyt niitä muita ikiä. Mä olen ehkä vain lukenut liikaa Anna- ja Runotyttö-kirjoja, jossa kaikki kaunis ja unelma tapahtuu nuorena. Ehkäpä mun pitäis palata tähän päivään ja alkaa ajatella omaa elämääni.

Kiitos rakkaat lukijat. Jatkossakin saatte valaista mua. :)