Olen aina vannonut absolutismin nimeen. Kaikki kuitenkin muuttui, kun minusta tuli täysikäinen ja minulla viimeinkin on viime kädessä vastuu siitä, mitä teen. Enää en voi suojella itseäni alkoholilta lain nojalla. Minun pitäisi perustella itselleni kaikki perusteellisesti ja luoda elämääni pitävät periaatteet.

Petyin itseeni todella syvästi, kun mursin kaikki periaatteni, joihin olin syväsit uskonut. Aivan kuin olisin taas jonkin sortin alkupisteessä, täysin tyhjä ja pitäisi luoda pohja elämälleni aivan alusta alkaen. Miten kännissä oleminen voikaan muuttaa suhtautumiseni elämään aivan täydellisesti? Eniten minua ärsyttää se, että todella nautin siitä. Kun päätin koittaa, millaista on olla kännissä, olin päättänyt, että sen täytyy olla kamalaa ja järjetöntä, mutta olin väärässä. Hävettää myöntää, että todella nautin siitä. Yksi kerta johti toiseen, toinen kolmanteen ja niin edelleen. Kuitenkin pidän itseäni vielä jollain tasolla kurissa. Asiat ovat hyvin niin kauan, kuin pystyn laskemaan kännikokemukseni kahden käden sormilla.

Petin itseni, läheiseni ja vein pohjan elämältäni. Ja nautin siitä. Kamalaa. Mitä minulle on tapahtumassa?