Eilen oli koulussa ysiluokkalaisten juhlat ja juhlillahan on tietysti aina jatkot. Eipä jäänyt tää kerta poikkeukseksi.

En ennen ole vaivautunut juhlapäivinä pihalle kavereiden kanssa. Eilen kuitenkin sain todeta, ettei mulla oo mitään syytä jäädä kotiin. Lähettiin kaverikorukan kanssa sinne, missä kaikki muutkin oli ja pian huomasinkin olevani ainoa täysin selvä.

Toisin kuin oletin, kaverit olivat ihania. Kun kerran kieltäydyin juomasta, ei siitä enää puhuttu ja kaikilla oli kivaa. Muutamat tosin yrittivät tyrkyttää juotavaa ja kyseli miksen ole keitolla, mutta tahdonvoima pysyi ja osasin sanoa ei. Omat, alkoholittomat juomat saivat minut kuulumaan tavallaan joukkoon, kun en ollut pulloton. Meillä oli hurjan hauskaa, ja hieman hiprakassa olevien ihmisten höpinöitä oli oikeastaan ihan huvittava kuunnella.

Vaikka tarkoitukseni ei ollut vahtia kännissä olevia, tietysti huolehdin kavereistani. Ehkä senkin takia mulle oltiin niin mukavia. Niin kauan se vahtiminen oli kivaa, kun ihmiset olivat vielä järkevästi kännissä. Onneksi omassa kaveriporukassa kukaan ei vetänyt kunnon perseitä, vaan joivat ihan kohtuudella.

Oli ihanaa tänään koulussa, kun en jäänyt ulkopuoliseksi. Tiesin, mistä ihmiset puhuivat ja oikeastaan minähän siellä juttuja kerroin, kun osalla oli totallisesti muisti pois. Oikeastaan se on kivempaa olla selvä.