I'm so in love.

Puolitoista vuotta, sama rakkauden kohde (muutama "hairahdus" tosin välissä), eikä loppua näy. Mä en pysty lopettaa, kun siitä on tullut niin tapa.

Edes pakit ei saa mua luovuttamaan. Tietysti olen aina tiennyt, ettei se musta tykkää, korkeintaan saattaa pitää ihan ok:na, mutta ei muuta. Yritys on ollut kovaa, hienoista silmäpeliä olen harrastellut tämän koko ajan, oli se sitten yksipuolista tai molemmin puolista. Kerran se siitä huomauttikin.

Ja sitten, aina yritän jutella kun tulee mahdollisuus. Tosin mitään en osaa sanoa, en keksi sanottavaa. Sen olen sanonut herralle, ihan suoraan. Se vaati paljon rohkeutta multa, pieneltä ujolta tytöltä, ja vastaus oli luokkaa "Onko tää vähän kiusallista?" Ja olihan se.

Samalla luokalla kun ollaan, joka päivä nähdään. Ja se tuntuu olevan nykyään ihan liian vähän. Poika on niin ihana, maailmassa ei yhtään niin ihanaa. Mukava, ystävällinen, kunnon herrasmies, sopivasti suosittu. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon. Kaikki tytöt tykkää siitä. Tuntuu vain, ettei se tykkää kenestäkään.

Viime viikolla yritin tehdä jotain asialle, jolla ei tuu ikinä olemaan tulevaisuutta. Pyysin söpistä ulos. Vastaus oli tietysti kieltävä, mitäpä muutakaan. Mutta se sai minut vain innostumaan. Lisää itseluottamusta, kun kerrankin uskalsin tehdä jotain niin uskomatonta. Minä, pieni huomaamaton tyttö, pyysin maailman ihaninta poikaa ulos. Mahdotonta.

Koulussa se oli ihan normaali. Ihan kuin mitään ei olisi tapahtunu. Ja silti siitä huomaa, ettei se ole sitä unohtanut. Mä olisin odottanut jotain suurempaa reaktiota. Ensimmäisenä päivänä viestin jälkeen tavallaan välteltiin toisiamme, ainakin minä välttelin. Jostain tuntemattomasta syystä, vaikka tarkoitus oli olla rohkea ja näyttää, ettei se miltään tuntunut. Enhän mä edes itkenyt. Tosin mä olen 100% varma, että vielä joku päivä mä itken sen tosiasian takia.

Miksen mä vaan voi luovuttaa haaveilemasta siitä, kun mä kerta tiedän että se on ihan turhaa? Miksei pysty?

And I'm gonna miss you like a child misses their blanket
But I've got to get a move on with my life
It's time to be a big girl now
And big girls don't cry
[Fergie - Big girls don't cry]