Oon totally jumissa.

Kolme viimestä viikkoa vietin upeiden poikien seurassa, ja mulla olisi ollut hyvä syy mennä juttelemaan ja tutustumaan. Enhän mä tietenkään viittiny. Nyt kaduttaa.

Miksi en voi päästä yli siitä yhdestä henkilöstä, johon vertaan nykyään kaikkia tapaamiani poikia? Miksi en voi hyväksyä sitä, etten minä vain yksinkertaisesti kelpaa sille? Koko ajan mieleen tulvii kysymyksiä, yksi suosituimmista on MIKSI. Mikä mussa on vika, kun maailman ihanin poikaihminen ei huoli mua? Olen koittanut ajatella, ettei se ole oikeasti niin ihana, mutta en usko itseäni. Miten löytäisin keinon, jolla oppisin valehtelemaan itselleni?

Viimeisen kolmen viikon aikana eräs poika kai yritti mua. En osaa sanoa miten sen tajusin, mutta niin se vain meni. Poika toi mieleeni erään toisen, joka viime syksynä mua kusetti. Oikea Herra Player tämä uusikin tuttavuus, siksi kai onnistuin olemaan lankeamatta, vaikka kovasti mieli tekikin. Nyt olen ylpeä itsestäni.

Sitten oli kaksi muuta poikaa, johon olisin niin mielelläni tutustunut. Toiseen sainkin vähän kontaktia, juteltiin silloin tällöin yhteisen illanvieton merkeissä suurella porukalla. Toisen nimen sain selville yhden ystävän kautta, mutta muuten ei liikettä tapahtunut. MIKSI EN SAA LIIKETTÄ ITSEENI KUN OLISI TILAISUUS?