Mulla on kamala ongelma. Osaan olla olla luontevasti vain sellaisten poikien seurassa, jotka ovat varattuja.

Mä olen taas kerran löytänyt mun unelmien poikaystävän. Viime yönä mun unessa... Te ette halua edes tietää mitä tapahtui, mutta voin kertoa, että aamulla heräisin ja hymyilin. Sitten muistin, että se jätkä on mun erään hyvän ystävän poikaystävä.

Se poika itse ei edes yritä tehdä meidän väleistämme helppoja. Olemme pari kertaa olleet yhdessä juhlimassa, ja iltoihin on kuulunut mm. yhdessä tanssimista, pitkiä katseita ja sen käsi vaeltaa jotenkin melko useasti mun vyötäröllä. Kuulostaako edes uskottavalta, jos yritän väittää, etten mä ole se, joka on lähestymisyritysten takana? En voi kieltää, ettäkö erityisesti yritän välttää silmäpeliä tai läheisyyttä, mutta voin vakuuttaa, etten se koskaan ole ollut minä, joka on kietonut kätensä sen ympärille. (Paitsi sitten, kun se on jo tehnyt saman mulle.) I'm so confused.

Tää jatkuu myös ilman alkoholin rohkaisevaa vaikutusta. Näemme toisiamme lähes päivittäin ja tulemme todella hyvin juttuun keskenämme. Mulla on joku varattu jätkä-syndrooma. Uskallan nimittäin olla niiden seurassa täysin oma itseni ja olen paljon rohkeampi ja avoimempi. Uskallan tutustua, jutella ja ehkä pikkaisen harjoittaa flirttitaitojani. En halua olla (enkä todellakaan ole!) mikään seurustelusuhteiden rikkoja. Haluan vain löytää ihania poikia, ihastua, pitää hauskaa ja ehkä vielä joskus rakastua kunnolla. Harmi vain, että jokainen ihana poika on jo viety.

Ehkä uskallan olla vapaampi varattujen seurassa, kun tiedän, ettei oikeastaan ole sitä riskiä, että minusta voitaisiin kiinnostua kunnolla ja juttu johtaisi koskaan mihinkään liian pelottavaan. Olen niin kokematon, että kaikki kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa on todella jännittävää ja pelottavaa. Varatut ovat turvallisia, koska mä en kuitenkaan ole niin viehättävä, että minun takiani tyttöystävä voitaisiin jättää ja aloittaa uusi juttu.

Mä olen vain niin pelossani.