Tällä viikolla koulumatka bussissa on mennyt ihanasti, ja aivan liian nopeasti.

Ihastus ensi silmäyksellä. Mä luulin, että se on mahdotonta, mutta olin väärässä. Nyt mä oon kokenu sen.

Maanantaina puolivälissä kotimatkaa bussiin nousi ihana poika kavereittensa kanssa. Mä oon nähny sen ennenkin, aika kauan aikaa sitten, se on samalta paikkakunnalta. Nimestä ei oo edes tietoa, ainakaan varmaa tietoa. Pieni vilkaisu vaan, ja mä tiesin, että se on joku ihana. Sitten ei tapahtunu muuta.

Tiistaina se tuli bussiin yksin. Tiistaina mä sen tajusin lopullisesti. Se käveli mun ohi, ja tuijotti mua koko ajan silmiin. Mä hymyilin sille ja katto mua ihanasti. Se vähän hidasti mun kohdalla, mietti ihan sekunnin, ja meni sitten istumaan mun taakse. Koko loppumatkan mä mietin, että mä voisin vaan kääntyä ympäri ja sanoa jotain järkevää. Mutten uskaltanu.

Keskiviikko oli aika outo. Taas se katse, mut tosi lyhyt, koska mulla oli kaveri vieressä. Sitten se istahti käytävän toiselle puolelle ja mulla oli tajuttoman ihanat näkymät.

Eilen petyin. Se ei tullut bussiin.

Tänään. Kaikkein upein kaikista. Mä pelkäsin, ettei se tulisi, mutta sitten se kuitenkin tuli. Sillä pysäkillä oli yllättäen paljon porukkaa, ja se joutui jonottamaan. Sen vilkuilu mun suuntaan bussin ikkunaan ja mun vilkuilu takaisin siihen bussin ikkunan läpi oli ihanaa. Ja sitten se tuli sisälle. Tänään mä olin melkein varma, että se istuisi siihen mun viereen, johon olin tehnyt tilaa. Se pysähtyi siihen mun kohdalle, ihan oikeesti otti tulee siitä penkistä, katto mua, ja istui sitten käytävän toiselle puolelle. Hetken se näytti, että se olisi sanomassa jotain, mutta ei se sanonutkaan. Mun sydän hakkasi aivan tajuttomasti, ja varmasti punastuin ainakin vähän. Musta tuntuu, että en olisi edes uskaltanut sanoa mitään, jos se olisi istunut siihen.

Tää on niin omituista. Illalla mä vaan mietin sitä, aamulla ootan kouluun menoa ainoastaan sen takia, että mä saisin taas tulla kotiin bussilla, johon se ehkä tulisi. Ja mun sydän hakkaa ihan hulluna, ennen kuin ollaan päästy edes oikeelle pysäkille. Maanantaina mun on sanottava sille jotain tai tuun hulluksi.