Yhteen paluuta ei enää ole. Neljä viikkoa ilman minkäänlaista kanssakäymistä lukuun ottamatta koulussa vaihdettuja katseita. Sekin on vain vajavaista, mitäpä teen katsella, joka ei vastaa hymyyni?
En mitään.

Tunnen taas olevani ihan yksin. Vaikka en ole, ihmisiä on ympärilläni, mutta kukaan ei sano enää mitään hyvää minusta. Kukaan ei kutsu minua enää kullaksi eikä muruksi, puhumatta rakkaimmasta. Kukaan ei enää välitä niin kuin se poika. Ja nyt se on ohi. Nyt jo ja vihdoin.

Kuinka kauan tätä kestää? Kuinka kauan kestän ilman sitä ihanaa tunnetta, tykkäämistä tai rakastamista tai mitä se onkaan? Kuinka voin enää palata entiseen, kun olen jo maistanut sitä hedelmää, jonka rinnastan samaan sarjaan Eevan syntisen omenan kanssa?
En kauaakaan, en mitenkään.

Sen tunteen puuttumisen huomaa nyt hyvin, kun istuu yksin pimeässä huoneessa kuunnellen särkyneestä sydämestä kertovia, tai muuten vain haikeita lauluja. Mutta en itke. Viime yönä itkin ja aamulla oli silmät edelleen punaisina ja naama turvoksissa. Silmäpussit varastivat huomion kaikelta muulta, jopa uudelta paidalta, ja oli pakko miettiä, oliko yksi jätkä todella tämän arvoinen.
Ei todellakaan.

You don't even know the meaning of words "I'm sorry"
You said you would love me until you die
And as far as I know you're still alive, baby
You don't even know the meaning of words "I'm sorry"
I'm starting to believe it should be illegal to deceive a woman's heart
Shakira - Illegal